Lupasin edellisessä postauksessa esitellä tuloksia huovutusharjoituksistani. Kahdella ylemmällä rivillä kuvat ennen ja alimmalla rivillä jälkeen. Ensin ovat miehen lapaset kaksinkertaisesta virolaisesta hahtuvasta, sitten pipo Novitan Huopasesta ja pannulappu kaksinkertaisesta virolaisesta hahtuvasta. Keskirivissä kassintapainen kahdesta erilaisesta virolaisesta hahtuvasta, mutta myös kaksinkertaisena. Virolaista hahtuvaa meni tähän kaikkeen ja pikku kassiin yhteensä 350 g ja Huopasta 100 grammaa.

No miten nämä sitten onnistuivat? Hämmästyttävää kyllä, oikein hyvin. Lapaset olivat juuri sopivat miehelle. Tein ne kasin puikoilla ja silmukoita oli 48, muu ohjeistus Novitasta Talvi 2004 (49). Pipo on tehty myös kasin puikoilla, ohjeistus Novitasta Talvi 2005. Pannulappua virkkasin 7:n koukulla niin kauan kuin lankaa riitti. Kuvassa se näyttää muhkuraiselta. Täytyy painella sitä vielä silitysraudalla. Kassin idea on Alterknits-kirjasta, mutta eihän siihen mitään ohjetta oikeastaan tarvitse. Loin 60 silmukkaa 7:n puikoille ja tein mieleisen määrän raitoja ja yksiväristä, kunnes työ näytti siltä, että siitä jonkunlaisen kassin saisi aikaiseksi. Se on neulottu poikittain ja sitten yhditetty saumat virkkaamalla. Yläreunaan tein vielä i-cord -reunuksen. Kassin kahvat ovat vielä mietinnässä. Alkuperäisessä ideassa oli vain leikattu aukot kättä varten, mutta voisihan sitä jotain muutakin keksiä. Nämä kaikki olivat samassa koneessa parin pyyheliinan kanssa. Asteita oli 40 ja kierroksia likousvaiheessa n. 800.
Tuo virolainen hahtuva ei todellakaan ole mielimateriaaliani. Se katkeilee aivan liikaa minun käsissäni. Tosin sen ominaisuudet vaihtelevat. Tuo yksivärinen tummanvihreä lanka on OÜ Evillan valmistamaa ja huomattavasti kestävämpää kuin OÜ Rewoolin pätkävärjätty kirjava lanka, joka neulottaessa katkesi harmittavan usein. Tosin virkkaamista se kesti huomattavasti paremmin. Jatkossa, jos teen jotain huovutettavaa, niin käytän mieluummin hahtuvalankoja kuin pelkkää hahtuvaa.
Huovuttaminen ei oikein  istu minun ajattelutapaani käsitöiden tekemisestä tai neulomisesta. Tuntuu jotenkin älyttömältä tehdä ensin valtava neule ja sitten nakata se pesukoneeseen ja toivoa parasta. Paljon fiksumpaa on tehdä suoraan oikean kokoista tai jos menee pieleen, niin voi sitten purkaa ja tehdä uudelleen. Pilalle huopunut on pilalla ikuisesti. Koska tähän mennessä huovutukseni ovat onnistuneet hyvin, taidan lopettaa urani huipulla, mutta saatan vielä joissakin yksittäistapauksissa palata tämänkin käsityömuodon pariin.