Tänään töistä tullessani postilaatikossa odotti uusin Interweave Knits. Olin kokonaan unohtanut koko aviisin, joten mieli oli aika mairea tämän yllätyksen jälkeen. Tämän lehden kanssa kävi samoin kuin Vogue Knittinginkin kanssa eli tilauksen toinen numero tuli ennen ensimmäistä. Se tullee joskus kuukauden päästä... Aika vekkuli lehti tämä IK: ennen kuin ensimmäistäkään lehteä oli tullut, niin lehti lähetti jo muistutuksen tilauksen jatkosta ja mahtavasta tarjouksesta jos saman tien tilaan lehden kahdeksi vuodeksi. VK:n tilaus pitäisi uudistaa, mutta en ole vielä keksinyt konstia tilauksen maksamiseen: nettisivuilla on mahdollisuus maksamiseen vain uuden tilauksen osalta. Onkohan kukaan jatkanut VK:n tilausta ja kuinka on maksupuoli hoitunut? Olin yhteydessä asiakaspalveluunkin ja he ehdottivat, että lähettäisin heille luottokorttini numeron faxilla. Sitä en kyllä tee. Olen sitten vaikka ilman lehteä.

Nämä kuvat jäivät ensimmäisinä mieleen lehden nopeasti selatessani. Olen aika hitaasti syttyvää tyyppiä neulemallien suhteen eli selailen lehtiä joskus kymmeniäkin kertoja ennen kuin löydän mieleistäni tehtävää. Muutamat mallit olivat jo aika kesäisiä, pari kapeaolkaimista toppiakin oli mukana. Ranteiden lämmittimet ovat edelleen in. Amerikkalaisissa lehdissä tykkään siitä, että niissä on mielenkiintoisia artikkeleita neuleohjeiden ohella. Lisäksi lukuisista mainoksistakin voi ottaa ideoita. Ja ne langat, joista työt on tehty. Wau.

Telkkarissa alkaa just mäkihypyn joukkuekilpailu. En pysty katsomaan, kuuntelen vain. Muistan edelleen elävästi miten Suomi viimeksi hävisi kultamitalin 0,1 pisteellä. Mun sydämeni itkee Janne Ahosen puolesta. Ja kansa vielä paheksuu, kun miestä vituttaa telkkarissa. Kyllä Mietaakin aikoinaan päästeli ärräpäitä telkkarissa ja Marjo kiroili havuja ladulleen, eikä niitä pidetty minään. Ja päästeli Kallekin aika vapautuneesti äsken suurpuikkaa kommentoidessaan. Ihmisiä ne urheilijatkin ovat ja jos ei hymyilytä, niin sitten ei hymyillä.