Helmikuussa ehti todella tapahtua paljon. Ensin leppoisa lomamatka Brasilian lämpöön. Kotiinpaluu keskelle kiihkeintä olympiahuumaa. Olympialaisten loppuhuipennus suuriin pettymyksiin. Nyt alkaa toivottavasti tasainen arki, jota kestää kesäloman alkuun asti. Parin viime päivän aikana olen mietiskellyt mistä suomalaisten ikuinen epäonni "ikuinen kakkosuus" johtuu, ja tullut siihen tuloksen , että suomalaiset ovat yksinkertaisesti liian vahva kansa voittamaan. Ajatelkaa, jos Ruotsi olisi hävinnyt Suomelle, mitä olisikaan tapahtunut Ruotsissa? Tuhansia kriisiryhmiä olisi perustettu, itkeviä kansalaisia lohduteltaisiin erityisten lohdutuspartioiden toimesta jne. Mutta mitä tekevät suomalaiset. Menevät keskellä yötä pakkasessa hurraamaan suurmiehilleen, jotka ovat jo ehtineet lentomatkan aikana pyyhkiä silmänsä ja muutaman koneessa kiskaistun kaljan jälkeen olo on jo huomattavasti parempi. Aamulla väsyneet kannattajat menevät normaalisti töihin ja kouluun ja juhlan kohteet lähtevät takaisin töihin Amerikkaan, Ruotsiin, Sveitsiin ja kuka minnekin. Tähän ei mikään muu kansa pystyisi.
Käsitöiden osalta tämä kuukausi on ollut osaltani hiljainen. Alkukuusta sain valmiiksi kirjavat sukat. Toissa perjantaina aloitin Blazen, joka on nyt siinä vaiheessa, että "runko" on valmiina kainaloihin asti ja ensimmäisestä hihasta on vajaa puolet neulottu. Mallineule on yksinkertainen, mutta aika työläs. Apupuikon kanssa puljaaminen koettelee hermoja, kun sitä on tehtävä joka toinen kerros ympäri neuleen. Tärkeintä on kuitenkin se, että saumojen määrä on minimoitu. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen teen puseroon täyspitkät hihat. Loppuviikosta junailen Ouluun ja takaisin, joten eiköhän työ edisty vähitellen.
Valmiita töitä ei ole nyt esiteltäväksi. Sen sijaan laitan tähän pari Brasiliassa ottamaani kuvaa.
Kommentit