Olimme miehen kanssa lomamatkalla Lontoossa. Alkuperäinen tarkoituksemme oli tehdä retki myös Pohjois-Yorkshireen Heartbeat
(Sydämen asialla) tv-sarjan maisemiin, mutta koska en tajunnut varata
junalippuja ajoissa, jolloin ne olisivat olleet kohtuuhintaiset,
jouduimme jättämään retken väliin. (Edestakaiset junaliput olisivat
maksaneet suurin piirtein saman verran kuin lentoliput Tampereelta
Lontooseen.)
Tilasin netistä meille kuudeksi päiväksi London Passit,
joita sitten käytimmekin ahkerasti tutustuessamme eri paikkoihin. Koska
asustimme ystävämme luona keskustan ulkopuolella, niin liitimme
passeihimme myös Travel Cardit, joilla pystyimme matkustamaan
rajattomasti alueen joukkoliikennevälineissä.
Lähdimme matkaan
Tampere-Pirkkalan kentältä torstaina 20. heinäkuuta. Perillä Lontoossa
olimme illansuussa. Perjantaina aloitimmekin sitten tutustumisen eri
kohteisiin. Aamusta ajelimme junalla keskustaan noutamaan London
Passejamme Britain & London Visitor Centre:stä. Koska emme olleet ehtineet suunnitella päivän ohjelmaa, päätimme hakea läheisestä Tescosta
vähän evästä ja painua piknikille St. Jamesin puistoon. Moni muukin oli
tehnyt niin, sillä päivä oli helteinen. Tutkimme pari tuntia
turistitoimistosta keräämiämme esitteitä ja London Passin opaskirjaa ja
päätimme, että aloitamme kevyesti ja poikkeamme iltapäivällä vain Aquariumissa kaloja katselemassa ja vilvoittelemassa. Siellä oli monenlaisia mereneläviä haikaloista alkaen.
Lauantain vietimme Greenwichissä Thamesin etelärannalla keskustan itäpuolella. Aluksi tutustuimme vanhaan purjelaivaan Cutty Sarkiin, joka rakennettiin alunperin kuljettamaan teetä Aasiasta Englantiin. Sen jälkeen vierailimme merimuseossa,
joka on maailman suurin. Britithän ovat vanhoja merenkulkijoita, joten
mielenkiintoista katsottavaa riitti. Iltapäivällä kapusimme vielä
vesisateessa observatorion kukkulalle seisoskelemaan samanaikaisesti
sekä itäisellä että läntisellä pallonpuoliskolla ja ihailemaan
maisemia. Matkustimme myös pätkän matkaa junalla, jossa ei ole lainkaan kuljettajaa.
Sunnuntaina tutustuimme Wimbledoniin, jossa on kuuluisien tenniskenttien yhteydessä myös tennismuseo,
jossa on näytteillä kaikenlaista tennikseen liittyvää, tähtien
vanhoista peliasuista lähtien. Osallistuimme myös opastetulle
kiertokävelylle ja pääsimme katsomaan televisiokeskusta, pukuhuoneita
yms.
Maanantai oli historiapäivä. Ensin tutustuimme Towerin linnaan
aidon Beefeaterin opastamana ja sen jälkeen omin päin. Näimme mm.
kruununjalokivet, vanhoja haarniskoja ja muita sotavarusteita sekä
tietenkin kuuluisat korpit. Sanotaan, että jos korpit lähtevät
Towerista, niin kuninkaallinen valta kukistuu. Kuningasvallan
jatkuvuuden varmistamiseksi korppien siivet on kuulemma typistetty
niin, etteivät ne pysty lentämään. Linnasta jatkoimme tietysti Towerin sillalle.
Tornien väliseltä sillalta on erinomaiset näköalat Thamesille ja koko
Lontoon keskustaan. Sillan toisella puolella, linnaa vastapäätä on
ankkuroituna vanha sotalaiva HMS Belfast, joka osallistui aikanaan mm. Normandian maihinnousuun ja Korean sotaan.
Tiistain teemana oli prinsessa Diana. Hänhän asui Kensingtonin palatsissa. Samassa palatsissa asui aikanaan myös prinsessa Margaret. Palatsissa oli tavanomaisen kokoelman lisäksi näytteillä Mario Testinon valokuvia Dianasta.
Nuo kuvat julkaistiin Vanity Fair-lehdessä vain hieman ennen Dianan
kuolemaa. Myös joitakin Dianan iltapukuja oli esillä. Vaikka emme
erityisen kirkollisia ihmisiä olekaan, niin poikkesimme myös St. Paulin katedraalissa,
jossa Dianan ja Charlesin "satu" alkoi 25 vuotta sitten. Katedraaliin
on aikoinaan haudattu useita imperiumin mahtimiehiä amiraali Nelsonista
alkaen. Yhä vielä sinne sijoitetaan muistolaatat eri sodissa kuolleille
brittisotilaille.
Keskiviikkona huvittelimme. Ensin risteilimme Thamesilla
ja sitten suuntasimme Thamesin etelärannalle Southwarkiin. Shakespeare
asusteli aikoinaan noilla main ja nyttemmin sinne on rakennettu
näköislaitos "Shakespeare's Globe Theatre" teatterista, jossa hän aikoinaan teki näytelmiään. Iltapäivällä rentouduimme vielä Vinopoliksessa viinejä maistelemalla.
Kuuden päivän aikana ehdimme käydä aika monessa paikassa. Jos emme
olisi hankkineet London Passeja, niin emme varmaankaan olisi käyneet
näin monessa paikassa tai olisimme ehkä käyneet muissa paikoissa, sillä
monet museot ovat Lontoossa ilmaisia ja olisimme varmaankin poikenneet
enemmän niissä. Passien hinta tuli tienattua jo pelkillä
pääsymaksuilla, joten saimme matkat ikään kuin kaupan päälle.
Matkakorttimme olivat voimassa vielä yhden päivä, joten torstaina oli
aikaa harrastuksille. Jo aikaisemmin keväällä olin konsultoinut eurooppalaisista lankakaupoista hyvin perillä olevaa tahoa
ja saanut häneltä arvokasta informaatiota. Siispä ajelimme
paikallisjunalla Highbury & Islingtoniin ja tepastelimme Cross
Streetille Loopiin. Kaupassa oli
alennusmyynti ja lähdin sieltä ison kassin kanssa. Vinkkinä muuten, jos
puolisosi on jalkapallohullu, niin aika lähellä on Arsenalin
kotikenttä ja sillä varjolla voisi saada puolisonkin houkuteltua noille
kulmille... Oma siippani tallusti kiltisti mukanani ja istui nätisti
liikkeen ulkopuolella sillä aikaa kun itse asioin norjalaisen myyjän
kanssa. Palasimme metrolla keskustaan. Poikkesimme vielä National Portrait Galleryssa
katsomassa muotokuvia, mutta kovin kauaa emme jaksaneet niihin
keskittyä. Esillä oli ihania valokuvia Beatlesin pojista nuorena.
Trafalgar Squarelta singahdimme Oxford Circukselle ja Oxford Streetille
John Lewisille. Johnilla on
oikein mukava harrasteosasto, ei kovin suuri, mutta tarjolla on ainakin
Rowanin, Jaegerin, Sirdarin, Patonsin ja Noron lankoja. Sieltäkin
läksin pussukan kanssa. Kämpille päästyämme kuulimme televisiosta, että
Oxford Circuksen metroasema oli ollut iltapäivällä suljettuna
sähkökatkon vuoksi. Ilmeisesti olimme olleet liikenteessä juuri ennen
sähkökatkoa. Huh, puistattaa ajatella, että olisi ollut pimeässä ja
hikisessä metrossa.
Perjantain ja lauantain hengailimme "kotinurkilla" Richmondissa.
Alueella on paljon erilaisia liikkeitä, joissa kiertelin
alennusmyynneissä, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Tunnelma oli
jotenkin kotoisa, sillä ihmiset kokoontuivat viettämään aikaansa
puistoon joen rannalle (ihan kuin kotona Tampereella kosken rantaan).
Thamesilla on tosin enemmän elämää kuin Tammerkoskessa. Joessa liikkuu
erilaisia aluksia ja jopa joki itse liikkuu, sillä vuorovesi ulottuu
näinkin kauas yläjuoksulle (n. 20 km Lontoon keskustasta jokea pitkin).
Vuoroveden ollessa korkeimmillaan vesi nousi kävelyteille asti.
Sunnuntaina illansuussa matkustimme kotiin ja kotona olimme yhden
jälkeen yöllä. Tykkäsin kovasti reissustamme ja mieskin vaikutti
tyytyväiseltä. Säätkin suosivat. Sadetta oli vain yhtenä päivänä ja
parina iltana oli ukkosta. Muuten oli helteistä. Lontoon ainoa
haittapuoli on se, että kaikki on ihan älyttömän kallista.
Numeromääräiset hinnat ovat samat kuin täällä, mutta punta on meikein
1,5 euroa. Siitä huolimatta tämä ei varmaankaan tule jäämään
viimeiseksi Lontoon retkekseni.
maanantai, 31. heinäkuu 2006
Kommentit