Systerin neulepusero on edennyt hitaasti mutta varmasti. Runko, eli osin pyörönä neulotut etu- ja takakappaleet, on valmiina ja hihojakin olen tehnyt molempia jo kolmisenkymmentä senttiä. Hihoja olen tehnyt yhtäaikaisesti kahdella vitosen pyöröpuikolla: 40 cm ja 80 cm. Aikas mainio tapa tehdä hihat. Nyt kuitenkin tuli takapakkia, kun tuo lyhyempi puikko sanoi  sopimuksensa irti.

Mikä on kun puikot eivät kestä? Aikaisemmin minulla on ollut ongelmia Novitan pyöröjen kanssa ja nyt oikein Addit sanoivat sopimuksensa irti. Huomenna täytyy lampsia ostamaan uudet puikot ettei systeri jää ilman puseroaan. Taidan ostaa samantien kuuskymppiset, kun alkoivat muutenkin nuo nelikymppiset jäädä lyhyiksi, kun silmukoita oli jo aika paljon. Harmittaa vain menetetty neulonta-aika: puikko hajosi aivan Täydellisten naisten alkuhetkillä ja ainakin puolitoista tuntia meni hyvää neulomisaikaa tärviölle.
No, viime ajat ovat muutenkin olleet koettelemus. Tämä aikainen talven tulo raastaa hermoja. En kerta kaikkiaan voi sietää lunta ja kaikkia sen mukanaan tuomia lieveilmiöitä. Tampereen katujen auraus on viimeviikkoisen myräkän jälkeen vieläkin tekemättä ja koko ajan saa olla tarkkana mihin astuu ettei vain lennä persuksilleen ja satuta itseään. Tällä viikolla taitaa olla lauhempaa, mutta tuskin kuitenkaan niin lauhaa, että kaikki lumet sulaisivat pois. Marraskuu on todellakin ikävistä ikävin!