Tänään vietin isänpäivää vanhempieni luona. Vanhempieni, siskoni ja hänen siippansa lisäksi myös vaarini (85 v.) oli mukana isänpäiväaterialla. Esivanhempien vanhenemisesta havaitsee myös oman ikääntymisensä. Muistan hyvin vaarini reilut viisikymppisenä ja se on oikeastaan se mielikuva, joka hänestä on piirtynyt mieleeni. Omien vanhempieni suhteen koen vanhenevani samaan tahtiin. Vanhemmiten tulee paremmin ja paremmin tietoiseksi siitä perimästä, joka on siirtynyt itselle aikaisemmilta sukupolvilta. Käsityöharrastus on sellainen. Äitini on aina ommellut ja neulonut neulekoneella, muorimme harrasti pitsinnypläystä ja isäni äiti neuloi aikoinaan lankaliikkeelle villapaitoja. Nyt sitten minä puuhastelen lankojeni kanssa. Jos minulla olisi lapsia, niin varmaankin perinne siirtyisi eteenpäin.

Kuuntelin kotimatkalla ajellessani radiosta Perhe Kärkistä (Yle Suomi, la 8:45 ja su 16:10). Siellä touhuttiin myös kovasti isänpäivää. Perheen poika virkkasi isänpäivälahjaksi punaista pipoa!

En palannut reissultani suinkaan tyhjin käsin. Viimeksi synnyinseuduillani vieraillessani tein hankintoja kangaskaupassa. Vierailujeni välillä äitini oli ommellut minulle pari hamosta, joiden kuvat laitan tähän, koska valmiita töitä ei ole näytettäväksi. Tummempi hame (vas.) on bouclé-tyyppistä villasekoitekangasta, jossa on tummanvihreän pohjavärin seassa pieniä sinertäviä pallosia. Vaaleampi hame (oik.) on puhdasta villaa. Näitä aion käyttää limetin ja boleron kanssa. Poikkesin myös Papurikossa, josta hankin vähän raaka-aineita joululahjoihin...

Neuletakki Kitten Mohairista on neulottu. Hihat ja napit pitäisi vielä kiinnittää.  Napit täytyy käydä ostamassa  huomenna. Toivottavasti saan inspiraation  viimeistelytöihin ja  minulla on  jotain näytettävää  huomenna.