lukee Modan etukannessa ja oikein suomalaisen työn avainlippumerkkikin on präntätty lehden kanteen. Selasin lehden pariin kertaan ja laskeskelin itsekseni neuleohjeiden kotimaisuutta. Arviolta noin kolmasosa ohjeista on suomalaista suunnittelua eli Sanna Vatasen ja Lea Petäjän työtä. Loput mallit ovat kansainvälisten lankavalmistajien kokoelmista. Hyvä niin, sillä pidän kovasti mm. Gedifran malleista.
Joitakin malleja on ilmeinen tarve syöttää alan harrastajille. Ilmeisesti virkkaaja ei ole virkkaaja ennen kuin on virkannut verkkoponchon (viime talven hitti, muistattehan?) eikä neuloja neuloja ennen kuin on neulonut taikajakun. Näitä molempia on viime aikoina lykätty joka tuutista käsitöitä harrastavien iloksi. Toivottavasti tässä Modassa oli viimeinen taikajakun versio.
On tuossa lehdessä hyvääkin: virkattu lippalakki (31) ja Gedifran puserot (16-19). Ompelukset ovat perinteisesti säkkimäisiä ja rumista kankaista. Onneksi en ompele, niin ei tarvitse yrittää noilla kaavoilla saada muotiluomuksia aikaiseksi.
Modan kannessa lukee myös irtonumeron hinta: 8 euroa. Vuosikerran hintaa en muista enkä sitä lehdestäkään löytänyt. Jatkoin äskettäin Vogue Knittingin tilausta. Vuosikerta maksoi 30 dollaria eli noin 25 euroa. Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa ja tulee postissa Amerikasta asti. Ihmettelen kuinka kauan harrastajat maksavat kotimaisesta käsityölehdestä em. hinnan. Itse ainakin mietin tarkoin ennen kuin jatkan Modan tilausta. Harmillista sinänsä, mutta suomalaistenkin lehdentekijöiden pitää vähitellen ymmärtää se, etteivät heidän lehtensä enää ole ainoa keino saada neuleohjeita käsiinsä, vaan maailmalta löytyy kaikenlaista uutta virikettä jatkuvasti.