Vittadinini. Eilen illalla sain vihdoin takakappaleen valmiiksi. Loin saman tien etukappaleen silmukat, ettei ainakaan jää siitä kiinni työn jatkaminen (inhoan silmukoiden luomista). Viime päivinä on ollut vähän liian lämmintä käsitöiden tekemiseen. Toisaalta kodin askareitakin riittää. Talo saatiin vihdoin rapattua ja sokkelikin saadaan tänään valmiiksi. Se tietää maalaushommia: terassin puuosat ja ikkunanpielet on maalattava vielä kertaalleen. Tykkään maalaushommista: työn jälki näkyy välittömästi ja siitä tulee hyvä mieli.

Poikkesimme viime torstaina miehen kanssa vanhempiani tervehtimässä. Äitini oli mielissään alpakkahuivista ja pyysi, että tekisin muorillekin sellaisen. Vittadinin jälkeen taidan tehdä sitten Fifin muorille.

Vanhempien luota mukaani tarttui vanhoista arkistoista oikea käsitöiden käsikirja: Eeva Haaviston Tyttöjen käsityöt (1. painos 1943, omani on 7. painos 1961). Kirja ei ole oma oppikirjani. Olen saanut sen joskus neljännellä luokalla 1970-luvun lopulla entisen ala-asteeni varastoja tyhjennettäessä opettajaltani. Kirjassa käydään läpi kaikki keskeiset käsitöiden osa-alueet ompelusta parsintaan ja virkkauksesta nypläykseen. Kirja on tuulahdus menneiltä ajoilta, jolloin tytöille opetettiin tyttöjen juttuja ja pojat olivat poikia!