saavuthan keinumaan, lauloi Virran Olakin aikoinaan. Aleksin Kiven päivän kunniaksi heittäydyn runolliseksi.

Jo perjantai-iltana sain valmiiksi mainion boleroni (Moda 5/2005, malli 17) Katia Kena -langasta. Boleron neulomista ei oikeastaan voi minään urotyönä pitää. Etu- ja takakappaleessa oli kussakin 38 kerrosta ja hihoissa muutama enemmän, silmukoita alle 50, joten kympin haloilla ei todellakaan nokka kauaa tuhissut. Resorin tein niin, että ensin tein kasin pyöröpuikolla pari kerrosta, sitten ysin puikolla muutaman kerroksen ja lopuksi kympin pyöröpuikolla myös muutaman kerroksen. Tuon kympin pyöröpuikon kanssa sattui pieni episodi: säästäväisenä tyttönä ostin Tarjoustalosta Novitan 10mm/80cm pyöröpuikon, kun ajattelin, ettei sille varmaan kauheasti ole käyttön, niin kyllä se tuossa välttää. Olisi pitänyt välttää koko puikkoa: kun olin neulonut pari kerrosta, irtosi puikko-osa "välisiimasta" ihan ykskaks yllättäen kesken kerroksen. Silmukat olivat onneksi isoja, joten ne oli helppo poimia ohuemmalle puikolle. Teippasin puikon jotenkuten kasaan ja jatkoin urheasti työn loppuun, mutta en mitenkään kauniita ajatuksia Novitaa kohtaan tuona iltana tuntenut. Olen lähettänyt asiasta Novitalle netin kautta palautetta, mutta eivät ole vielä mitenkään asiaan reagoineet.

Koska tänään on Aleksis Kiven päivä, niin kultaisilla Addeillani on tällä hetkellä työn alla Miss Rumapipo -kilpailun ennakkosuosikki Seitsemän veljestä taviksesta ja raidasta. Yritän saada lankalaatikkoni järjestykseen ja eliminoida sieltä neuleeksi kaikki sellaiset inhotukset, joita en enää missään nimessä ostaisi ja tehdä tilaa todellisille helmille.

(Kuvankäsittely: HP Image Zone Plus)